tiistai 18. tammikuuta 2011

Miten minusta tuli tuoksuhörhö

Ensimmäisen tuoksusekoitukseni päädyin tekemään samasta syystä kuin monet muutkin asiat elämässäni: pitää tehdä itte, kun ei muuten saa sitä mitä haluaa.

Monta vuotta sitten ihastuin the Body Shopin Altaro- nimiseen tuoksuun, se oli sarjasta nimeltä Create your scent (tjsp), jossa eri tuoksuja pystyi sekoittamaan keskenään. Se oli minusta kauhean jännittävää. No, joka tapauksessa tuon tuoksun valmistaminen lopetettiin pian sen jälkeen, kun olin käyttänyt ensimmäisen pulloni loppuun.
En osannut sen kummemmin kaivata tuoksun perään, kunnes eräänä päivänä kahvilassa istuessani viereiseen pöytään istahti tyttö, jolla oli tuota hajuvettä yllään. Se sai aikaiseksi suorastaan tunnevyöryn. Minuun iski valtava ikävä tuoksuun, olin suorastaan mustasukkainen, tytöllä oli yllään MINUN tuoksuni!
Tämä kuulostaa ehkä pöpiltä, mutta tuntui melkein samalta kuin jos yhtäkkiä näkisi rakkaansa toisen naisen kanssa. En edes halunnut katsoa tyttöä, tuoksuttelin vain ilmaa ja ihmettelin mikä minua vaivaa.
Siinä vaiheessa olin jo tutustunut öljyihin hiusten- ja ihonhoidossa, sekä käyttänyt muutamaa eteeristä öljyä, joten päätin kopioida tuon tuoksun itse. 
Aloitin hillittömän nettivakoilun, otin selville mitä nuotteja tuoksu sisälsi (santelipuuta, ambraa, vaniljaa, neilikkaa, myskiä, kanelia, kaikki klassisia itämaisen tuoksun nuotteja) hommasin tarvittavat tuoksuöljyt/eteeriset öljyt Pienestä tuoksukaupasta ja aloin sekoittamaan. 
Hassua on se, että muistin aivan tarkalleen millainen tuoksuni pitää olla aivan tuon hämmentävän kahvilahetken perusteella. Oma pullonihan oli loppunut jo pari vuotta sitten. Pääsin yllättävän lähelle haluamaani ja käytin tuoksua ylpeänä joka päivä pitkän aikaa. 



Reseptin tähän olen tosin ilmeisesti kadottanut, joten edessä on uusi nenäsessio kun tuo pullo loppuu, eikä paljoa ole jäljellä...
En kuitenkaan usko, että tekemääni alkuperäistä versiota on kovin vaikea jäljittää, koska se on tehty suurimmaksi osaksi synteettisistä Gracefruitin tuoksuöljyistä, jotka käyttäytyvät ja sekoittuvat yksinkertaisemmin kuin eteeriset öljyt, tarkoittaen sitä, että suhteilla ei ole niin väliä koska ne ovat vahvuudeltaan yhtä voimakkaita, kun taas eteeriset öljyt sekoittuvat kaikki eri tavalla toisiinsa nähden ja ovat keskenään eri vahvuisia (tämän huomasin karvaasti tehdessäni lämpöistä tuoksua johon halusin raikkaan pisteen iin päälle sitruunaruoholla, neljä vaivaista tippaa ja sitruunaruoho hallitsi tuoksua täysin! Täytyy laimentaa se valmiiksi erilliseen pulloon jos haluaa vain vivahteen...)

Tässä kuitenkin ne ainesosat, joita muistan varmasti tuoksuun laittaneeni, olkoon tuoksun nimi rehellisesti Huijarin Alttari (altaro on esperantoa ja tarkoittaa alttaria, kertoi wikisanakirja), itse asiassa se sopiikin tälle mausteiselle ja huumaavalle tuoksulle, minut ainakin voisi huijata sen avulla vaikka mihin!

pohjaöljynä jojoba
captivate- tuoksuöljy (vaniljaa, myskiä, ambraa, santelipuuta)
puuteri- tuoksuöljy (ei taida enää olla tuoksukaupan valikoimassa)
eteerinen kanelilehden öljy
white mysk- parfyymiöljy

   

3 kommenttia:

  1. mä käytin yläasteella ihan kauheasti niitä body shopin makeita tuoksuöljyjä, strawberry ja oisko se persikkainen ollu fuzzy peach niminen. Niistä varmaan jäänyt halu, että haluan tuoksuni aika makeina ja vaniljakaan ei oo paha.

    Mitenkähä sillä tytöllä oli täsmälleen samaa hajua sun kanssa, jos ne piti tehä itte! Tosi sattumaa!

    VastaaPoista
  2. Käsitit nyt väärin, rakas lukija! Tuo Altaro oli siis ihan oma tuoksunsa perushylllytavarana, mutta sarjan tuoksuja pystyi käyttämään ns. päällekkäin, vähän kuin jotkut tykkää sekoittaa fantan ja cokiksen keskenään :D Taisin selittää vähän epäselvästi postauksessani....
    Joo bodysopin tuoksuöljyjä tuli käytettyä paljon, siitä ehkä mulle taas on jäänyt fiilis siitä, että öljy on kivempi kuin vesi.

    VastaaPoista
  3. Lohikäärmeen Puutarhassa (eli näin tuttujen kesken Reumatic)ei äitiäni miellyttänyt, joten otin sen. Haiseekin mun iholla ihan eriltä kuin äitini. Alkaa olla lopussa että tekaseppas uusi joskus. Kiitän.

    Näin sanoo Arjalainen

    VastaaPoista